Pieni, mutta sitäkin innokkaampi ryhmä simmentaljalostajia kävi Etelä-Ruotsissa tutustumassa kymmeneen erilaiseen Simmentaltilaan tammikuun puolivälissä 2020. Ruotsin Simmentalyhdistyksen puheenjohtaja Christer Svensson oli laatinut kattavan ohjelman kolmeksi päiväksi. Katslösan tila myy sekä Blondeja että Simmentaleja jalostukseen ja harrastaa aktiivisesti näyttelyissä käymistä.
Amalienlundissa oli suuri lypsykarja vähitellen siirtymässä pois lihasimmentalien tieltä, joka nyt ilman muuta onkin ainoa oikea suunta 😊😊. Sekä emäntä että isäntä olivat hyvin innostuneita ja kiinnostuneita Simmentalien jalostuksesta ja esittelivät ulkomuistista eläimiä ja niiden sukuja. He innostuivat myös alkionsiirrosta ja mahdollisesti voimme ostaa heiltä laadukkaita alkioita myös Suomeen. Tapasimme myös keinosiemennyssonni Ulsterin veljen.
Chicago FS av Katlösa, isänä Trall av Änga
Eseredin tila on ollut pitkään merkittävä pala Simmentaljalostuksessa. Keinosiemennyssonni Hugin av Esered on tuttu jo vuosien takaa. Tilalla oli nytkin esillä hyviä eläimiä ja lisäksi siellä harjoitetaan Hampshiresikojen jalostusta ja metsätaloutta sekä koneurakointia.
Ängan tilalta on lähtöisin keinosiemennyssonni Trall ja sen veli oli edelleen tilalla meitä tapaamassa. Tila on ollut uudella, nuorella omistajallaan muutaman vuoden ja hän jatkaa positiivisella otteella tilan panostusta laadukkaaseen eläinainekseen.
Åbuen on Svenssonin oma tila, jossa kasvatetaan myös muutaman muun tilan sonneja jalostus- ja teurasmyyntiä varten. Tilalla oli runsaasti tutunnäköisiä eläimiä, sillä Svensson oli käyttänyt paljon keinosiemennyssonni Ludde av Stegatorpin poikaa Vagner av Stenhammaria, jonka jälkeläisille oli edelleen periytynyt Ludden puhtaanvalkoinen pää, koristeenaan lempeäilmeilmeinen hömelö katse. Omassa karjassani seurasin tuota samaa ilmettä vuosien ajan nyt jo edesmenneen Ludvigin, myös Ludde av Stegatorpin pojan naamalla. Tällä tilalla oli ilmielävänä keinosiemennyssonni Trall ja myös sen vaaleanruskeat jälkeläiset otsapilkuilla koristeltuina.
Ludde av Stegatorpin poika
Vagnar av Stenhammar ja
isäntä Christer Svensson
Viimeisellä tilalla Skåne-Tranåsissa näimme myös mielenkiintoisia eläimiä sekä vanhoista hyvistä, että uudemmista keinosiemennyssuvuista.
Itse patalaiskana kolaajana ja talikoitsijana ihmettelen ruotsalaista energiaa käsitöitä kohtaan. Rakennuskanta on siellä pääosin vanhoista parsinavetoista ja suuleista muokattuja ja lippojen avulla venytettyjä kyhäelmiä. Ilmasto Etelä-Ruotsissa on tietenkin vielä leudompaa kuin Etelä-Suomessa, joten eläinten kannalta tuulensuoja ja ruokintakatos ovat riittäviä. Eläimet olivat puhtaita ja hyvinvoivia, mutta itselleni kasvaa känsät käsiin jo pelkästä ajatuksesta, miten karsinat tyhjennetään ja taas kuivitetaan.
Jalostuksellisesti mielenkiintoista oli ruotsalaiseläinten jalka-asennot ja sorkkakulma, joissa oli jonkin verran havaittavissa liiallista suoruutta. Meillä Suomessa tähän asiaan kiinnitettiin huomiota jo vuosia sitten ja on hieno nähdä, että panostus on kotimaassa tuottanut tulosta, eikä vastaavaa ylisuoruutta meillä näy.
Retki hyvässä seurassa oli mukava niin kuin aina! Edellisestä Ruotsin matkastamme lienee jo lähes kymmenen vuotta. Ikimuistoisesta Itävallan matkasta vielä enemmän, Saksan matkastakin kauan ja Tanskan matkasta kaikkein kauimmin, joten tulevina vuosina pitää matkakassi pakata hiukan useammin. Kiitos seurasta ja ajatusten jakamisesta Jarkko, Johanna, Mirva ja Tuomas, erityiskiitos tulkkaamisesta ja järjestelyistä Cindille!
Jäämme innolla odottamaan, millaista jälkeä matkatuliaiset, eli tarkoin valitut hiehot ja sonnit saavat aikaan uusissa kotikarjoissaan.
Uutta reissua jo odotellen, Veera